Hetki sitten välähti varsin tärkeitä seikkoja lyhyestä laitosreissustani. Koko tuo aika on ollut pimennossa suhteellisen hyvin tähän päivään asti. Muistan vain pieniä palasia. Sopeuduin suhteellisen hyvin, vaikka en todellakaan tajunnut miksi sinne olin väkisin tungettu. Varsin shokilta se tuntui. Vanhemmat hylänneet pahoinvointini takia paikkaan, jossa oli 12-vuotiaita itsemurhaa yrittäneitä. Itse kärsin vain fyysisestä pahoinvoinnista. Kiva siellä sitten oli olla lukittuna ympäri vuorokauden. Tuntui pääkoppa vain sekoavan päivä päivältä enemmän ja enemmän.

Muistan vielä suhteellisen tarkkaan erään potilaan, jonka kanssa minulla tuli riitaa. Hän oli polttamassa omassa huoneessaan tupakkaa ja sitten päätettiin toisen kaverin kanssa ilmiantaa tämä tyyppi. Siitähän sitten seurasi aikamoinen helvetti. Tämä kaveri tarttui eräänä päivänä minua aivan yhtäkkiä kaulasta kiinni ja alkoi kuristaa. Onneksi hoitaja oli lähellä ja sai purettua tilanteen. Oli vähän liikaa mun mielelle tällainen sekasotku, josta en ymmärtänyt vielä siinä iässä vittuakaan.

Hoitajatkin vainoilivat minua ja äitiäni aina kun olimme syömässä kahvilassa. Sain kuulla jälkeenpäin, että lääkärit olivat jostain kehitelleet järjettömän teorian. Kuulemma minulla ja äidilläni oli liian läheiset suhteet ja siitä koko pahoinvointini johtui. Tuossa ei ollut helvettiäkään järkeä, koska äitini on aina ollut vain tukena vaikeina aikoina. Ilmeisesti olisi ollut parempi hylätä minut pahoinvointineni muiden armoille. Vittu mitä paskaa koko aika. Silmitön viha alkaa valtaamaan taas sieluani.

Lähtö osastolta meni niin, että vanhempani hakivat minut sieltä väkisin pois. Lääkärit eivät olisi millään halunneet päästää minua pois. Onneksi pääsin tuosta saatanan loukusta ulos.

Pitää kirjoitella lisää, kunhan lähtee vielä enemmän valkenemaan koko reissu.

Viime päivinä ollut sellaista ahdistusta jota en ole kokenut vuosiin. Tuntuu kuin sisälläni olisi musta aukko joka imee kaiken itseensä, eikä päästä mitään ulos. Tunne on tuttu menneiltä vuosilta. Nyt se tuntuu vain sietämättömältä. Lähes 8vuotta tätä helvettiä kestänyt ja loppua ei näy. En pääse edes lääkkeillä siitä eroon. Joko se on fyysistä ahdistusta tai sitten tuhat kertaa ikävämmän tuntuista henkistä. Kumminkaan tätä paskaa ei voi välttää millään tavalla.

Lapsuudesta lähtöisin kaikki tämä paska. Fyysistä pahoinvointia 2.luokalta lähtien ja oksentelu tullut tutuksi. Pahoinvointi menikin sitten pilaamaan elämäni 4.luokalla, jolloin en pystynyt enään käymään edes koulussa. HYKS tuli tutuksi paikaksi, vittu inhoan tuota paikkaa. Kokeita kokeiden perään ja mitään ei ikinä kunnolla selvinnyt. Pelkkää helvetillistä kärsimistä.

Kaikkea pahensi vielä kotiolot. Faija oli jotenkin seonnut ja purki pahoinvointiaan minuun. Raahasi aamuisin mua talvisin parvekkeelle herätyksenä. Aivan helvetin sairasta. Pahoinvoivaa lasta kohdellaan kuin roskaa. Kuulemma halusi minut vain kouluun. Mikään ei oikeuta henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Sieltä on varmasti jäänyt erittäin vakavaia traumoja. Nykyäänkin on vaikea nähdä faijaani muuna kuin demonina. Enitenhän tästä sitten kärsi äiti ja veli. Helvetin kovat tuskat kun edes ajattelee tuota aikaa.

Broidilla neuroottisia oireita selvästi ja olen varma, että ne ovat tuolloin syntyneet. Muistan äitini itkemisen turhankin hyvin ja sekin ahdistaa. En millään meinaa päästä niistä mielikuvista eroon. Vitun faija mitä menit tekemään. Olen tästä sen kanssa jutellut, mutta ei mies oikein tahdo muistaa ajasta mitään. Missä lie vitun psykoosissa ollut.

Purkautuminen jatkuu sitten kun pystyn ajattelemaan selvemmin. On niin paha olo, että tekisi mieli vetää naru kaulaan ja sanoa hyvästit. Ehkä tämä auttaa jotenkin, että saan purkaa tuntojani. Seuraavaa blogia odotellessa :/ 

 

Tässä kolmatta päivää vähennellään Cipralexia ja olot on mahtavat, not. Sitä ennen taisin unohtaa parina päivänä ottaa kokonaan. Nyt sitten siitä 10mg tiputellaan 5mg ja sitten kokonaan pois. Tämä kaikki neljässä päivässä. Mitä lie liikkunut lekurin mielessä :/ Onneks sain pamia vähän jeesaamaan tätä oloa. Pahennetaan nyt sitä bentsokoukkuakin tässä samalla, vittu.

Olen miettinyt jos sitä ensi viikolla menisi Peijaksen sairaalaan osastolle. Tekisi varmasti ihan hyvää. Saisivat lääkitä kunnolla, ettei tää vieroitus olisi niin helvettiä. Tosiaan olen kolmet lääkkeet lopettanut suoraan seinään. Ensin Remeronin (mirtazapin) päälle vuoden syönnin jälkeen ja en voi suositella kenellekään tuota lopetustapaa. Kaksi viikkoa silkkaa helvettiä. Unettomuutta/säkäreitä ja nälkä poissa. Onneksi sain itseni työkuntoon tuolla lääkkeellä ja sain hoidettua pakollisia asioita. Kunnes paska lopetti tehonsa ja haistatti vitut.

Seuraavaksi vuorossa oli Citalopram. Lääke ei tehnyt mulle mitään muuta kuin heittänyt nälän vittuun ja vaikeutti nukkumista. Olin helvetin lopussa silloin. Varmaan puolisen vuotta söin tota paskaa ja sitten lopetus. Lopetus taisi olla sitä perus säkäri/unettomuus/nälkä poissa paskaa. Viikon sitä taisi kestää. Pahimmat oireet siis.

Sitten siirryttiin iki-ihanan Efexorin pariin, jota sain syötyä vain muutamia päiviä. Pahoinvointi oli niin saatanan kovaa, että yhtenä päivänä jopa laattasin komeasti 4tuntia oton jälkeen. Ikinä aloitusoireet olleet noin voimakkaita itselläni. Netistä tuli muutenkin luettua paljon juttuja tosta lääkkeestä ja ei kiitos. Lopetusoireet oisivat varmasti olleet saatanan kovia. Tein ehkä elämäni ainoan järkevän päätöksen ja hylkäsin tuon paskan kylmästi. Viekkareita ei muistaakseni tullut nimeksikään.

Cipralex oli vuorossa seuraavaksi. Pahoinvointia alussa, nälkä poissa ja unettomuutta. Sentään kaikki noi oli vielä kestettävissä. Onhan tässä tullut jo treenattua tätä paskaa oloa ;D Tuota taisi mennä 3-4kuukautta jos oikein muistan. Agressiivisuutta selvästi lisännyt, ei hyvä. Tässä loppuvaiheilla unettomuutta, nälkä pienentynyt huomattavasti ym. kivaa paskaa.

Nyt ollaan sitten avoimilla vesillä lääkkeistä. Saa nähä selvitäänkö hengissä. Kiitos suuremalle voimalle bentsoista :| Ilman niitä oisi jo naru kaulassa.